Haluaisitko elämän sujuvan ja soljuvan? Oletko väsynyt jatkuvaan kamppailuun, epäonneen ja asioiden luistamattomuuteen? Siihen on syynsä, miksi elämä takkuaa. Olet energeettisesti lurpsahtanut alhaisille taajuuksille, joista yrität kovasti päästä pois tahtomalla. Mutta tahto ei riitä eikä saa asioita sujumaan, tarvitaan antautumista.
Ihmismieli ei tykkää siitä, ettei se tiedä tasan tarkkaan mitä on luvassa ja mihin se on seuraavaksi menossa. Mieli omassa erillisyyskokemuksessaan haluaa aina olla ohjaksissa ja kontrolloida matkaa. Matkassa mitä me kaikki tässä elämässä tehdään, ei kuitenkaan koskaan ole ollut kyse päämäärästä. Vaan siitä millaisia kokemuksia ja oppeja me saadaan matkan varrella.
ELÄMÄ OPETTAA VASTAKOHDILLA
Kun tulee lunta tupaan ja hommat ei suju, se ei suinkaan ole sattumaa. Epäonneksi kutsutun tilan takana on tietoisuus, tuo isoa kuvaa ymmärtävä ja väsymättömästi oppiläksyjä tarjoileva osa itseäsi. Tietoisuus ei aina luo meille kokemuksia mitä haluamme, vaan mitä tarvitsemme. Nimittäin tämä planeetta näyttää toimivan ja opettavan vastakohdilla.
Kun saat mitä et halua, saat ohjausta kulkea sitä kohden mitä haluat. Mutta suurin osa ihmisistä keskittyy surkutteluun ja epäonnensa märehtimiseen. Silloin tietoisuus lyö itseään otsaan ja pudistelee pettyneenä päätään. Se niin kovasti yrittää auttaa korjaamaan toimimattomaksi osoittautunutta suuntaa. Tietoisuus luo ikävältä tuntuvia kokemuksia, jotta viesti menisi perille.
Mutta mitä tekee toppahousuinen ihmismieli? Se puristaa hampaat yhteen ja jatkaa tarpomista umpihangessa. Ohikulkijoille se huutaa havuja perkele. Siinähän sitten tarvotaan, energeettisesti kaikista hankalinta reittiä. Kun olis muitakin paljon paremmalta tuntuvia reittejä.
VALITSE VÄHIMMÄN VASTUSTUKSEN REITTI
Voit ajatella olevasi aalto, oman elämäsi soljuva aalto. Aalto etsii aina vähiten vastustusta sisältävän reitin. Joskus se on kivien läpi, joskus yli ja joskus ruohikon kautta. Joka tapauksessa se aina löytää reitin omalle aaltoliikkeelleen. Se ei pyri väkisin ja pakottamalla paikkoihin, joihin se ei luontaisesti yllä.
Aaltoliike on jatkuvaa eteenpäin menoa ja vetäytymistä. Vuorotellen. Aivan kuten elämässä. Välillä olemme intoa täynnä pyrkimässä uuteen kohtaan ja toisinaan on tarpeen vetää henkeä vetäytymällä ja antautumalla. Ilman liikettä on vain seisovaa vettä, pysähtynyttä ja elotonta. Ei sellaista elämää kukaan halua.
Kun vastassa on tilanne, jossa et pääse aaltona luontaisesti eteenpäin hyvältä tuntuvalla tavalla, ota se merkkinä. Merkkinä siitä, ettei tuon kyseisen asian ole tarkoituskaan kulkea tavalla ja reittiä, mitä olit suunnitellut. Sen sijaan luota, että elämäsi aalto löytää itselleen jonkin toisen reitin.
Reitin, joka sisältää kaikista vähiten vastustusta ja tuntuu parhaimmalta.
Kaisa W Koskinen, EnergiaValmentaja
Anna mielipiteesi minusta