Moni meistä on lähtenyt henkiselle polulle löytääkseen syvemmän rauhan, onnellisemman ja vapaamman tilan sisältä käsin. Polku houkuttaa, kutsuu luokseen ja sillä kulkeminen tapahtuu kuin itsestään. Ego ei kuitenkaan tunnista alussa sitä, että sen valta ei tule lisääntymään, vaan vähenemään polun syventymisen myötä. Mutta se luulee, että tämä on uusi jännä tapa lisätä kontrollia.
Henkisen polun alussa kaikki on kivaa ja jännittävää. On enkeleitä, keijupölyä ja love & lightia. Meditaatioharjotusta ja jooga-asanoita. Kristalleja ja energioiden aistimista. Mutta kun polku syvenee ja uutuuden viehätys karisee, alkaa henkisen polun todellinen tarkoitus ja luonne tulla näytille.
Alussa ego pysyy tiukasti homman ohjaksissa ja henkisyydestä muodostuu helposti oma egokuplansa. Ollaan täynnä rakkautta ja liihotellaan meneen ajatellen, että nyt oon vapaa kaikesta vanhasta paskasta. Oon nyt niin henkinen, että leikisti vanhaa minää ei enää ole olemassa.
EGO ON JA PYSYY
Siellä se kuitenkin on. Ego ja sen kaikki luomat haasteet. Niin tästä kuin edellisistä elämistä. Ei mielen luoma ehdollistuma poistu sillä, että kuvittelee jättäneensä sen taakseen. Se tulee jossain kohtaa kohdattavaksi ja läpielettäväksi. Siten heräämme ulos sen luomista illuusioista.
Ego tavoittelee hyvää oloa, iloa ja onnellisuutta. Se haluaa tehdä sen omilla ehdoillaan, antautumatta. Mutta mikä vääjäämättä tulee henkisellä polulla tapahtumaan, on tarve päästää irti kontrollista ja antautua. Alkaa karumpi vaihe, jossa joutuu kohtaamaan omat sisäiset demoninsa. Päästämään irti, vaikka mieli haluaisi pitää kiinni.
IRTIPÄÄSTÄMISEN ILO
Mielen luomia haasteita ei koskaan pysty ratkomaan lopullisesti. Se on siitä vekkuli kaveri, että se osaa luoda koko ajan lisää ehdollistumaa. Joten jonkun korkeamman tason viisauden täytyy tulla paikalle ratkomaan mielen tason ongelmat. Auttamaan päästämään irti.
Tuo korkeampi viisaus on ikuinen tietoisuus. Joka on valollaan ja ohjauksellaan meitä kuljettanut läpi elämien. Loppupeleissä ego ei ole ollut ohjaksissa koskaan, olemme vain eläneet illuusiossa, että näin olisi. Ikuinen rajaton tietoisuus on kuljettanut meitä koko ajan, mutta vasta henkisellä polulla voimme sen oivaltaa.
Tietoisuus on kuin isä ja äiti yhdessä, tukemassa matkaasi tässä ja tulevissa inkarnaatioissa. Sen syliin voi aina antautua ja antaa sen valaista omaa polkua. Se ei kontrolloi, tuomitse eikä hoputa. Se tietää, että pääset perille joka tapauksessa, tavalla tai toisella.
Iloa,
Kaisa W Koskinen, Muutosvalmentaja
Anna mielipiteesi minusta