Tietoinen läsnäolo ei ole vain olemista tai tekemättömyyttä tai laiskottelua. Se edellyttää harjoittelua ja kykyä pysähtyä. On suostuttava pysähtymään. Mittaamme aikaamme ja arvoamme ties mistä, älylaittein, ja jos erehdymme loikoilemaan sohvalla liian pitkään, niin sehän on pois tuottavasta työstä tai tehokkaasta treenistä. Tämä ajattelutapa ei ole omiaan edistämään hyvinvointiamme. Arjessa on oltava myös luppoaikaa. Aina ei tarvitse suhata kodin, päiväkodin, koulun ja työn sekä kuntosalin väliä.
Kyse on keskittymisestä
Tietoinen läsnäolo on olemista siinä hetkessä, missä kulloinkin on. Joko luet tätä tai teet jotain muuta. Voit pysähtyä kuuntelemaan ääniä tai hiljaisuutta, voit miettiä, miltä kehossasi tuntuu. Onko siinä kireyttä? Mitä kuulet, kun suljet silmäsi? Kuuletko hiljaista huminaa, lasten ääniä tai jotain muuta? Tietoinen läsnäolo ei edellytä sitä, että analysoit tai tulkitset kaiken aikaa näkemääsi, kokemaasi tai kuulemaasi. Se on havaitsemista tai antautumista tässä hetkessä sekä omien tunteiden kuuntelemista ja ajatusten tarkkailua. Hetken arvosteleminen ei kuulu tietoisuusharjoitukseen. Siihen kuuluu sen kaiken hyväksyminen. Vasta sen jälkeen näkee kauemmas. Lähelle ja kauas.
Kyse ei ole (vain) rentoutumisesta
Tietoisessa läsnäolevuudessa ei ole kyse siitä, että olisimme mahdollisimman rentoja ja huolista vapaita kaiken aikaa tai kieltäisimme tosiasiat. Kyse on hereillä, valppaana, olemisesta. Hyväksyminen on osa tietoisen läsnäolon harjoitusta, joka tunnetaan myös nimellä mindfulness. Wikipedia määrittelee mindfulnessin seuraavalla tavalla: ”Tietoisuustaito, myös tietoisuustaidot, tietoinen läsnäolo, hyväksyvä tietoinen läsnäolo tai mindfulness, tarkoittaa tietoista läsnäoloa ja tietoisuutta mielen tuottamista kokemuksista ja tulkinnoista; mielen tyynnyttämistä ja kehon omien kokemusten uteliasta ja hyväksyvää havainnointia; oman olon kuuntelemista.”
Merkitse se kalenteriisi!
Kalenteriin voi merkitä ja suunnitella etukäteen valmiiksi sen, milloin pystyy vain olemaan, lepäämään. Kun tekee harjoituksia tietoisesti, niin tietoinen suhtautuminen tulee osaksi arkea. Vähitellen oppii ottamaan etäisyyttä asioihin ja olemaan reagoimatta tunteella tai niin henkilökohtaisesti kuin tavallisesti. Mitä enemmän teemme etätöitä, sitä vähemmän yleensä lepäämme kotona. Koti on silloin myös työpaikka. Myöhästyminen bussista voi olla neutraali asia samoin kuin se, ettei joku tervehdikään takaisin. Kyse ei ole siitä, että kaikki olisi(vat) sinua vastaan. Kaikkeen ei tarvitse reagoida niin voimakkaasti tai tapahtumia ikään kuin vastustaen. Flow-tilassa oleminen on sallimista, joka sallii sekä suunnitelmallisuuden ja tehokkuusajattelun että rehellisen laiskottelun ja suoratoistopalveluiden suosikkisarjat.
Kirjasuositus:
Mindfulness: Tietoisen läsnäolon läpimurto — Vallankumouksellinen tapa kohdata kiire, stressi, ahdistus ja masennus (Sarah Silverton, alkusanat Jon Kabat-Zinn)