Peloilla on monta tapaa ilmentää itseään. Pitkään pelot pysyvät varjoissa ja emme ole niistä edes tietoisia. Kunnes ne alkavat nostaa päätänsä niin paljon, ettei välttely enää onnistu. Peloilla on monet kasvot ja ne vaikuttavat meihin hyvin syvällä tasolla. Joten ei ihme, ettei niiden kohtaaminen tule aamulla ensimmäisenä mieleen tai ole lempipuuhaa.
Pelot eivät poistu pelkäämällä tai ajattelemalla pelkoja. Ne muuttuvat savuksi kohtaamalla ja antautumalla. Siinä onkin kaksi asiaa, jotka maistuu mielelle kuin kasa nauloja lounaaksi. Mieli nimittäin nojautuu pelkoihin, ne pitävät mielen karsinnan tarpeeksi suppeana. Kun pelkää, ei voi laajentaa elämäänsä tai perspektiiviä. Ei ihme, että moni uskonto perustuu pelon viljelyyn. Sillä pidetään kansa nuhteessa ja alistuneena.
MITÄ JOS ET PELKÄISI
Juoksuta ajatustasi hetki sellaisessa versiossa itseäsi, joka ei pelkää taloudellisen turvan, läheisten tai terveyden menettämistä. Mitä jos et pelkäisi kuolemaa. Tekisitkö samoja valintoja silloin, mitä teet nyt? Eläisitkö elämääsi juuri kuten tälläkin hetkellä. Vai vapauttaisiko pelottomuus sut karsinasta, kapeasta alueesta, millä elät pelossa?
Joskus on hyvä olla itselleen brutaalin rehellinen. Totuus on myös siitä mahtava, että se osuessaan sattuu. Silloin tiedät osuneesi kultasuoneen itsessäsi. Pelkojen nouseminen pintaan on itse asiassa hyvä juttu. Sillä silloin olet tietoinen niistä uskomuksista, joiden pohjalle olet elämäsi rakentanut. Ilman pelkoa, olisit kenties tehnyt erilaisia valintoja. Uskonut itseesi, kykyihisi ja rohkeuteesi niin paljon, ettei pelko olisi pitänyt elämää pienenä.
PELKO RAJOITTAA JA LOPULTA VAPAUTTAA
Universumi on siitä hassu paikka, että meistä jokainen luo täällä omaa todellisuuttaan. Naapurin Liisan todellisuus on hyvin erilainen, vaikka asutte samalla kadulla. Liisa antaa omien uskomuksiin perustuvien pelkojen rajoittaa elämäänsä ja sinä annat omiesi. Nämä erilaiset uskomukset luovat erilaiset todellisuudet, joissa molemmissa riittää poksauteltavaa loppuelämäksi uskomusten saralla.
Pelko on huono isäntä, mutta hyvä voimauttaja. Se opettaa meistä jokaiselle syvään uurtuneista ajatusmalleista, joista monet olemme perineet vanhemmiltamme. Kannattaako kuitenkaan pelätä samoja asioita kuin aiemmat sukupolvet? Vai voisiko uskomuksista vapautua. Kun pelko rajoittaa, se samalla opettaa. Opettaa mitä haluat ja mitä et halua. Et halua olla rajoittunut ja karsinassa, joten pelko näyttää tahtosi olla rajaton ja vapaa.
Vapaudeksi pelko muuttuu siinä kohtaa, kun tajuat, ettei sulle käykään mitään, vaikka pahin pelko toteutui. Elämällä on upea tapa järjestyä, vaikka eläisimme läpi mielen kauhuskenaarion. Keskellä oman elämän kauhuleffaa, ainoa vaihtoehto on antautua. Kokemukselle, opetuksille ja uuden aamun sarastukselle.
Keskity ajattelemaan ja tuntemaan sitä mitä haluat, älä sitä mitä et halua.
Seuraa iloa,
Kaisa W Koskinen, Energiavalmentaja
