Elämä on kuin näytelmä, jossa jokaisella kohtauksella ja hahmolla on oma tarkoituksensa. Tietoisuus on katsoja, joka seuraa universumin vapaan agentin toimintaa ja suoritusta näyttelijänä. Kun ymmärrämme oman hahmomme ja sen miksi näyttelemme, siitä tulee hauskaa ja tietoista. Mutta niin kauan kun vastustamme rooliamme ja osaamme isossa kuvassa, meistä tuntuu pahalta sekä merkityksettömältä.
Mitä tulimme tänne muun muassa opettelemaan, ovat tunteet ja rajoitukset. Kukaan ei opeta meille tunteita tai mitä niiden kanssa pitäisi tehdä. Tunteet on annettu meille ohjausjärjestelmäksi, osoittamaan olemmeko jäljillä vai uskommeko harhoihin. Mielen luomat rajoitukset sen sijaan pitävät meidät pieninä, vaikka olemme koko ajan olleet rajattomia oman elämän luojia.
Yksi ihmiselämän haasteista on nimenomaan se, että unohdamme keitä olemme tänne tullessamme. Me ollaan vauvoina kuin universumin alzheimer potilaita. Ei mitään käsitystä menneestä eikä siitä ketä me ollaan. Niistä lähtökohdista sit lähdetään aina uuteen inkarnaatioon, lopulta oivaltaan alkuperäämme ja miksi me ollaan täällä.
KARMA PITÄÄ KIINNI HARHASSA
Maapallolla on miljardeja ihmisiä, ketkä elää vielä mielen harhan unohduksessa. Keskittyy päivittäiseen suorittamiseen ja selviämiseen. Sekin palvelee tietyn matkaa. Universaali näytelmä on kuitenkin onneksi suunniteltu niin, että jokainen oivaltaa kuljettuaan tarpeeksi monta elämää samaa ympyrää, ettei tämä ympyrä johda mihinkään. On muutakin.
Mutta ennen kuin löydämme tiemme ulos tuhansia elämiä kestäneestä karmisesta ympyrästä, meidän on täytynyt näytellä kaikki roolit ja näytökset. Karma on se, joka saa meidät toistamaan tuota ikuista ympyrää ja kiertämään samoja rooleja elämästä toiseen.
Lopulta karma ei ole muuta kuin energiaa ja uskomista siihen, että asiat pitää hoitaa tietyllä tavalla. Kutsun sitä ehdollistumaksi. Universumin vapaa agentti alkaa vapautumaan karmisesta syklistä, kun se oivaltaa ettei mun ole pakko toistaa näitä samoja rooleja enää, jos ne ei mua inspiroi. Voin valita myös toisin.
OPPILÄKSYT
Elämien pituiset näytelmät voidaan nähdä myös oppikouluna. Pitää käydä kaikki luokat läpi valmistuakseen ja oppia asiat tietyssä järjestyksessä. Ei voi laskea monimutkaisia yhtälöitä, jos ei osaa plus-laskuja. Mieli taas haluaisi ottaa kaiken haltuun kerralla. Henkisellä polulla se vaan voi johtaa pehmustettuihin valkoisiin huoneisiin, kun ei ymmärrä mitä vastaanottaa ja miten universaalia tietoa tulisi käsitellä.
Joten vie itseäsi päämäärätietoisesti, mutta lempeydellä eteenpäin. Tiedä sydämessäsi, että ikuinen viisas tietoisuutesi toimittaa sulle asia kerrallaan niitä juttuja, joihin olet valmis. Vähän kun sanotaan, että enempää ei anneta mitä jaksaa kantaa. Lapsenomainen kiinnostus ja innostus oppia on sun universaali tehtävä, siten jumalallinen oppii itsestään. Tahdin pääset itse määrittämään ja oletko auki vai kiinni asioiden oivaltamiselle.
Lopulta meidät on ohjelmoitu niin, että me halutaan seuraavalla luokalle. Joskus tietty luokka pitää käydä montaa kertaa, mutta tuleepahan asia kunnolla sisäistettyä. Antaudu sille kohdalle missä olet nyt, ota sen opit haltuun ja tadaaaa keväällä pääset siirtymään seuraavalle luokalle.
Iloa kohden,
Kaisa W Koskinen, Muutosvalmentaja
Anna mielipiteesi minusta