Henkinen kehitys on itseensä tutustumista. Se on sen tiedostamista, miten elämme hyvää elämää ja mistä elämänvalintamme oikeasti kumpuavat. Ovatko ne opittuja asioita? Ymmärrämmekö maailman muiden ihmisten kautta? Vai onko meillä jotakin omaa sanottavaa?
Henkisyys voi auttaa ihmistä murtautumaan tietyistä kaavoista ja arvioimaan, minkälaisten rajojen sisällä hän haluaa olla. Henkinen kehitys on siis sielun, tajunnan tai tietoisuuden tietoista kehittämistä. Henkisyyttä on monenlaista, joten on punnittava erilaisia vaihtoehtoja.
Henkinen kehitys on taitoa ja tietoa
Henkisyys on osittain taitolaji. Se voi liittyä siihen, onko hyvä joogaamaan tai meditoimaan. Mutta ennen kaikkea se liittyy tietoon siitä, mitä ihmisen sisimmässä on ja miten sitä voi jalostaa. Jos uskomme, että olemme henkisiä olentoja, miellämme itsemme hyvin eri tavalla kuin materialisti, joka ei usko, että ihminen sinänsä on henkinen.
Tiedollinen puoli henkisyydessä liittyy ennen kaikkea tiedostamiseen. Olemme sielu kehossa, eikä toisinpäin. Keho ei siis synnytä sielua, sielu on jo jotakin sitä ennen ja se on jotakin sen jälkeen. Elämä ei ala syntymässä eikä lopu kuolemassa, jos uskomme kuolemattomaan sieluun. Elämä jatkuu muodossa tai toisessa.
Henkisyys voi olla hauskaa mutta ajoittain myös raskasta
Henkiselle tielle saatetaan lähteä kokemusten janossa. On kiva lukea alan kirjallisuutta ja kokeilla erilaisia juttuja. Mutta jossakin vaiheessa voi tulla seinä vastaan. Kaikki kivat kirjat on luettu ja jooga-asanat kokeiltu. Mieli tai keho ei enää veny. Kun ollaan tällaisessa pisteessä omassa henkisessä kehityksessä, niin ei hätää. Se voi tuntua raskaalta, mutta oivallus odottaa jo kulman takana.
Me itse asiassa luomme omaa elämäämme siinä mielessä, että luomme mielemme sisäistä todellisuutta, joka aina tavalla tai toisella näkyy omassa elämässämme. Emme ole syypäitä kaikkeen siihen, mitä siinä tapahtuu. Emme ole syypäitä kurjuuteen, mutta voimme olla syypäitä omaan hyvin kielteiseen asennoitumiseemme. Näemmekö valoa tunnelin päässä vai emme?
Henkinen kehitys voi olla vaihtoehtojuttu
Henkisyys voi olla hengellisen vastakohta, mutta sen ei tarvitse sitä olla. Hengellisyys ja henkisyys voivat kulkea käsi kädessä. Ei kirkko ja meditaatio tai jooga-asana ja seurakunnan kesäleiri sulje toisiaan pois. Raja-aitoja voi toki aina pystyttää, mutta onko se todella tarpeen? Miksi ilmiöt pitää lokeroida omassa elämässä?
Elämä on nykyään todella monimuotoista. Ihmiset saavat arvoja eri paikoista. Joskus se voi olla ongelmallista, kun ei ole mittapuuta, jolla arvot mitataan, mutta henkisyydessä puhutaan paljon rakkaudesta. Se voi vaikuttaa relativistiselta. Aivan kuin jokainen valitsisi oman totuutensa ja omat arvonsa. No, tavallaan niin onkin, mutta ei miten tahansa perustein. Eikö rakkaus, myötätunto ja hyvä aie ole jo aikamoinen yhdistelmä henkistä luonteenlaatua?
Henkisyys voi mahdollistaa omannäköisen elämän. Henkinen kehitys voi olla toisinaan hauskaa, toisinaan taas raskasta. Harvoin sitä voi peruuttaa, kuten autoa, vaikka peruutuspeiliin voisi katsoakin. Kun on tiedostanut kerran jotakin, niin paluuta ei ole, muuta kuin tulevaisuuteen. Kuvat ovat Pexelsistä.
— TajunnanvirtaBlogi
