Menneet elämät kiehtovat ihmismieltä. Olenkohan elänyt ennenkin? Miksi tietyt ihmiset tai paikat tuntuvat niin tutuilta? Miksi tulen hyvin toimeen tiettyjen ihmisten kanssa, kun taas toisten kanssa samaa aaltopituutta tai yhteistä säveltä ei tunnu millään löytyvän?
Mennyt elämä voi näyttäytyä unissa, dejavu-kokemuksissa, näyissä, välähdyksissä, unen ja valveen rajamailla, toistuvissa kaavoissa. Kun huomaa kysyvänsä, miksi aina minä, niin kyse voi olla menneestä elämästä, vai voiko?
Menneet elämät terapiassa
On huomattu, että menneen elämän terapiassa (etenkin USA) voi kohdata tietyt pelot ja ongelmat ja löytää niihin ulospääsytien tai ratkaisun. Mihin tämä perustuu? Kyse voi olla ihmisen psykologisesta rakenteesta ja siitä, että mieli löytää uusia merkityksiä tietyille tapahtumille. Tunteet ja ajatukset sekä toimintamallit saavat selityksensä. Menneiden elämien terapiaa voidaan harjoittaa myös psykiatrian sisällä.
Psykiatri Brian Weiss on kirjoittanut useita kirjoja menneistä elämistä liittyen hänen psykiatriseen hoitotyöhönsä. Hän on tehnyt akateemista menneiden elämien tutkimusta Yhdysvalloissa. Onko menneet elämät todistettu tieteellisesti? Ei, mutta Weissin tutkimukset ovat mielenkiintoisia. Weiss on tehnyt meditaatio- ja regressio-ohjauksia.
Mennyt elämä meditaatiossa
Voit itsekin kokeilla YouTuben menneiden elämien meditaatioita. Useimmiten ne ovat englanniksi, kuten Brian Weissin johdatus menneeseen elämään. Suomeksikin saattaa löytyä muutama video, kuten Menneen elämän meditaatio. Meditaatio voi viedä unten maille tai avata väylän menneisyyteen: lapsuudesta kohtuun ja aikaan ennen syntymää…
Menneisiin elämiin ei tarvitse uskoa. Niitä voi silti kokeilla katsoa. Regressioterapia ei sovi kaikkeen ongelmanratkaisuun, eikä kaikille. Psyykkisesti epävakaiden ihmisten tulisi pidättäytyä siitä tai harjoittaa sitä vain ammattilaisen, kuten psykiatrin tai psykologin, läsnä ollessa. Tämä johtuu siitä, että muistikuvat voivat olla voimakkaita ja aidon tuntuisia.
Regressioterapian haitat ja hyödyt
Kyseessä voivat olla myös valemuistot. Amerikkalaisissa tutkimuksissa valemuistot on koettu ongelmallisiksi, kun niiden sisältö on ollut kielteinen ja epätosi. Muisto on voinut kohdistua jo tämän elämän ihmiseen. Henkilö voi ikään kuin muistaa, että hänelle on tehty jotain pahaa. Tästä on seurannut jopa oikeusjuttuja, mutta perusteettomia sellaisia.
Menneistä elämistä on saatu viitteitä psykiatri Ian Stevensonin tutkimuksissa, jotka käsittivät tuhansia lasten oletettuja muistoja aiemmista elämistä. Mutta mitään vedenpitävää todistetta aiemmista elämistä ei ole olemassa.