Kirja Kotona kehossa on alaotsikkonsa mukaisesti ”matka kehon ja sielun sopukoihin”. Kirjoittajat ovat Susanna Jussila ja Emmi Ohraniemi. Kustantaja on Otava (Hidasta elämää.)
Kotona kehossa auttaa suhtautumaan itseensä, kehoonsa ja elämäänsä lempeämmin. Kirja lähtee liikkeelle kehosta ja kehotuntemuksista sekä tunteista, mutta sen oppeja voi soveltaa paljon laajemminkin.
Keho ei ole vain kuori, vaan se on paljon enemmän.
Rauhoittava teos
Teoksen ulkoasu on rauhoittava ja lukemaan kutsuva sekä viipyilevä. Kirjan äärellä tulee olo, että mihinkään ei ole kiire, eikä tarvitse suorittaa. Kirjasta huokuu armo. Kuin huomaamatta kirjan sivut kääntyvät katseen alla.
Aluksi on luku havahtumisesta. Muutos ei voi alkaa, ellei tietoisesti havahdu omaan tilanteeseensa: elämäntilanteeseensa. Yleensä tähän havahtumiseen liittyy ajatus siitä, että ”minä ansaitsen parempaa”. Kyse ei olekaan vain kehosta vaan myös mielestä ja sydämestä. Minä on kokonaisuus: minuus.
Muutos itsessään ei ole helppo tai nopea. Tietoisuus ei toimi kuin valonkatkaisin. Pieni varoituksen sana siis alkuun.
Maailman uskollisin ystävä
Kirjan kuvaus maailman uskollisimmasta ystävästä on pysäyttävä. Kuka ei koskaan odota, että kysyt siltä, mitä sille kuuluu tai ei välitä siitä, ettet ota sen tarpeita ikinä huomioon? Kuka ei välitä, vaikka rikot toistuvasti sen rajoja, syytät sitä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, haukut sitä päivittäin, sekä rankaiset sitä siitä, mihin se ei ole syyllinen?
Yllättäen vastaus on: oma keho. Meillä kaikilla on tällainen ystävä, mutta joskus sekin väsyy ja sanoo sopimuksensa irti. Joskus viritämme kehomme äärimmilleen urheilusuorituksin tai laihdutusdieetein. Joskus emme yksinkertaisesti välitä siitä ja ahmimme jääkaapin tyhjäksi. Havahtumisen jälkeen tulee kuitenkin aika, kun joudumme kohtaamaan oman kehomme ja mielemme.
Sisäinen puhe
Sisäinen puhe vaikuttaa siihen, miten koemme oman kehomme ja myös elämämme. Toimintamme on automaattista tasan siihen asti, kunnes alamme kuunnella kehomme viestejä. Kunnes alamme kuunnella sen sisäistä puhetta. Mitä se tarkoittaa?
Saatat ajatella, että kehosi ei ole tarpeeksi kaunis tai toimiva tai muodin mukainen. Samalla tavalla kuin arvotat kehoasi, arvotat muuta osaamistasi. Et ehkä aloita koskaan sitä uutta harrastusta tai työtä, koska koet riittämättömyyttä. Se on tekosyy jättää tekemättä.
Media
TV:stä tulee ohjelma Sinkut paljaana (Yle Areena). Siinä on ideana se, että julkisuudessa huoliteltuna ja laitettuna sekä meikattuna esiintyvä nainen riisuu tekoripset ja huulipunat sekä esimerkiksi silmien väriä muuttavat piilolinssit ja sitä kautta opettelee hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Siis meikittä.
Säälittää, kuinka hukassa ja puristuksissa etenkin nuoret ovat oman kehonsa ja minäkuvansa kanssa. Mistä ne mallit siitä, miltä pitää näyttää, ovat tulleet, koska kaikkihan tietävät, että media on täynnä kuvakäsiteltyjä naisvartaloita ja -kasvoja sekä näiden yhdistelmiä? Mikään mediassa ei ole aitoa.
Mieli ja keho ovat yhtä
Sekä uskomuksemme että asenteemme näkyvät kehossamme. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin hyväksyy sen, ettei tarvitse olla tai tehdä niin kuin kaikki muut. Odotuksiin ei tarvitsekaan vastata. Jos joku harjoittelee triathlonia varten, niin hienoa. Kaikki eivät siihen kuitenkaan pysty, elleivät he halua syödä samalla kulhollista särkylääkkeitä.
Kotona kehossa on armollinen kirja. Yksi akilleenkantapää monilla on lepo, tai sen puute. Keho ei kuormitu vain tekemisestä. Se kuormittuu myös jatkuvasta stressaamisesta. Puskeminen kannattaisi jättää vähemmälle ja pois päiväjärjestyksestä.
Kehotietoisuus
Yksi kirjan kantavista teemoista on kehotietoisuus. Siihen moni asia itse asiassa kilpistyy. Se, mitä kehoni tarvitsee, linkittyy siihen, mitä minä tarvitsen. Tarvitsenko lisää liikuntaa vai istumajoogaa kynttilänvalossa? Voi olla vaikea myöntää itselleen se, mitä todella tarvitsee. Tai mikä on riittävä määrä lepoa, ettei se muutu laiskotteluksi.
Paradoksaalisesti vauhti ei vie perille. Pysähtyminen antaa avaimet oman kehon kuunteluun. Sillä emme ole vain tietoisuus, olemme myös kehotietoisuus. Aikamme on henkisen kehityksen aikaa. Hyvinvointi ei voi olla vain materiaa. Mutta vaikka keho onkin materiaa, ainetta, niin tarvitaan myös kehollista itsetuntemusta. Kehon kivut koputtelevat, kunnes niiden taustalla oleva henkinen kipu kohdataan.
