Temppeliritarit eli Temppeliherrain ritarikunta oli keskiajalla ristiretkien aikaan perustettu veljeskunta, joka vaikutti laajalti Euroopassa ja Lähi-idässä vuosina 1119–1307. Nämä miekkamiehet näkivät päivänvalon, kun Jerusalemissa ranskalaisritarit Hugues de Payens ja Geoffrey de Saint-Omer päättivät tehdä jotain väkivallalle, jota kristityt pyhiinvaeltajat kohtasivat matkallaan tähän pyhään kaupunkiin.
Ritarikuntien tarkoituksena oli puolustaa heikkoja. Voimakkain vaikuttaja keskiajalla oli Temppeliherrain ritarikunta, jonka toiminnassa keskeistä oli hengellisyys. Kun sen vaikutusvalta kasvoi, periaatteet unohtuivat, eikä kyse ollutkaan enää pelkästä auttamisesta.
Temppeliritarien nousu ja tuho
Temppeliritarit vaikuttivat noin 200 vuotta. Lopulta itse paavi oli tuhoamassa tätä veljeskuntaa, joka oli ollut vastuussa vain paavinistuimelle. Vuonna 1314 roviolla poltettiin temppeliritarien suurmestari ja armeijan johtaja Jacques de Molay. Ranskan kuninkaan Filip IV:n vankityrmässä tämä oli pakotettu tunnustamaan mitä hirveimpiä rikoksia. Puhe oli kääntynyt paholaisen palvontaan. Tuskin mikään kidutettuna tunnustettu juttu piti paikkansa.
Tieto temppeliritarien pyhäinjäännöksistä ja salaisuuksista sekä aarteista katosi de Molayn mukana. 1200-luvun maailma oli enää muisto: suurmestarin kuolema roviolla vei mukanaan monta salaisuutta. Sen jälkeen tutkijat ovat yrittäneet päästä niistä selville ja edes niiden jäljille.
Yhdeksän köyhää munkkia
Alussa oli vain yhdeksän munkkia, jotka olivat köyhiä ja vartioivat Jumalan tulta. He päättivät suojella kristittyjä, jotka olivat pyhiinvaeltajia. Lähi-idässä mm. muslimit ja maantierosvot ryöstelivät kristittyjä. Pian munkit olivat jo aseistautuneita. Päämaja oli Jerusalemissa, Temppelivuorella. Salomon oli rakentanut temppelin liitonarkille, joka sisälsi laintaulut.
Ranskalaisia muurareita ja kivenhakkaajia kaivoi maata Temppelivuoren alla. Huhut alkoivat kiertää. Mistä oli kyse? Ehkä aarteesta. Mitä soturimunkit tekivät? Olivatko ne pyhäinjäännöksiä? On epäilty (Robert K. Wilcox), että itse Torinon käärinliina oli temppeliritarien hallussa. Temppeliritarit ilmeisesti etsivät Jeesuksen hautaa.
Graalin malja ja salassa toimiminen
Nähtävästi osa ritareista tiesi tuhoamisaikeista. Suurmestari oli poltattanut jo sääntökirjat. Pidätyksen välttäneet ritarit pakenivat Skotlantiin. Veljeskunta vaikutti ilmeisesti pisimpään Britteinsaarilla. Paavi määräsi bullassaan, että temppeliritarien omaisuus siirretään Johanniittain ritarikunnalle. Tämä omaisuudensiirto kesti useamman vuosikymmenen. Kuka siis hoiti tuota omaisuutta, jos kaikki temppeliherrat oli tuhottu? Veljeskunta näyttää toimineen maan alla. Monet ritarit siirtyivät toisiin veljeskuntiin kuten Kristuksen ritarikuntaan. Skotlannin kuningas Jaakko IV uudisti temppeliritarien etuoikeudet vuonna 1488.
Temppeliritarit mutta myös monet muut ovat etsineet kuuluisaa Graalin maljaa. Kun Jeesus kuoli ristillä, hänen opetuslapsensa mahdollisesti keräsivät hänen vertaan maljaan. Juutalaisen perinteen mukaan ruumis piti haudata kokonaisena, kuolleen veri mukaan lukien. Tuota pikaria ei kuitenkaan ole löytynyt lukuisista etsinnöistä huolimatta. Ehkä ritarit kuljettivat sen länteen. Kyseessä on kristinuskon tärkein pyhäinjäännös. Mutta tiesivätkö temppeliritarit siitä jotain?
Lähteet: Historian suurimmat arvoitukset: Temppeliritareiden salaisuudet ja Wikipedia: Vapaa tietosanakirja.