Henkisyydestä on tullut valtavirtaa. Aikaisemmin henkisyys nähtiin vaihtoehtoisena ja jopa vastakulttuurina yleiskristinuskolle, mutta näin ei enää ole, tietää Kotimaa-lehti kertoa.
Henkisyys on uskonnollisuuden vastakohta. Siinä ei sitouduta tiettyyn instituutioon, kuten kirkkoon, ainakaan samassa määrin kuin aikaisemmin.
Suomalaisten ”nuorentuminen”, eli nuoret sukupolvet ovat omaksuneet henkisiä uskomuksia. Kulttuurien kohtaaminen lienee myös ollut vaikuttamassa tähän kehityskulkuun.
Koulussa uskonnoista opetetaan monipuolisesti, ja nuoret osaavat pohtia asioita monesta eri näkökulmasta. Etenkin nuoret miehet ovat kallellaan henkisyyteen, josta käytetään myös nimitystä uushenkisyys.
Ongelmallisena on pidetty uskontojen shoppailua. Uskonnoista valitaan itselle olennaiset elementit, lauseenpätkät ja opilliset tulkinnat sekä symbolit. Uskontojen valintamyymälä on ollut todellisuutta jo vuosikymmeniä.
Blavatsky toi aikoinaan itämaista ajattelua länteen ja länsimaisti esoterian. Itämaiset opit jatkoivat voittokulkuaan lännessä intialaisten gurujen myötä. Ensimmäisiä oli Yogananda, viimeisimpiä Äiti Amma.
Kotimaa-lehden kolumnissa sanotaan: ”Vuosikymmenten myötä vaihtoehtoisesta henkisyydestä on tullut pysyvä osa länsimaista kulttuuria, ja se asemoituu nyt ennemmin valtavirtaan kuin vastakulttuuriin.”
Puhutaan myös notkeasta uskonnollisuudesta. Se ei ole enää niin instituutiosidonnaista ainakaan lännessä. Vaihtoehtoisia ajatustapoja on paljon, myös uskonnollisessa mielessä.
Eri uskontoperinteet kohtaavat joka päivä arjessa niin kouluissa kuin päiväkodeissa sekä työpaikoilla. Henkisyydestä on tullut valtavirtaa myös nyky-Suomessa.
Yleensä käy niin, että kun ihminen ikääntyy, hän haluaakin palata oman uskontonsa pariin, eli sieltä haetaan jonkinlaista jatkumoa omalle elämälle.
Ihminen voikin elää monenlaisissa todellisuuksissa elämänsä aikana ilman, että on valittava yksi ja ainut, ns. oikea polku, koska monet polut voivat johdattaa ihmisen vuoren huipulle.
Maisema on aina sama.