Kirja Vaeltajat: kokemuksia kuolemattomuudesta on Kirsti Koskelan kirjoittama tositarina hänen omasta elämästään. Sen omakohtaiset kokemukset koskettavat lukijaa. Kirjassa kerrotaan, mitä henkisyys voi pitää sisällään, arjessa. Se sisältää sekä iloa että surua.
Henkinen ihminen ei ole elämän ylä- tai ulkopuolella. Enteet ja merkit tulevasta ovat läsnä jo tässä hetkessä, jos niihin osaa vain kiinnittää huomiota. Aina ei halua tai osaa. Myös hyviä asioita annetaan ennalta.
Taustalla ovat päiväkirjamerkinnät
Päiväkirjamerkintöihin perustuvat selittämättömät tapahtumat ja ilmiöt yllättävät sekä kokijan että lukijan konkreettisuudellaan. Tekstistä välittyy positiivisuuden energia kaikista vaikeuksista huolimatta.
Käsistä ennustajan ennustus lapsen kuolemasta käy toteen. Lapsen ylioppilaskuvan lasi rikkoutuu ennen kuolemaa. Lasin helinä herättelee, mutta vielä siinä vaiheessa Kirsti ei sitä koe niin, että se olisi enteellistä.
Ajatuksia elämästä ja kuolemasta
Kirjassa on valoisia ajatuksia kuolemasta, kaiken sen surun keskellä. Ajatukset kuolemasta muuttuvat usein läheisen poismenon myötä. Ihminen alkaa ottaa selvää asioista.
Henkimaailman viestit edellyttävät aina tulkintaa. Pelko estää yhteyttä. Henkimaailma käsittää muun muassa enkelit ja merkit sekä toiselle tasolle siirtyneet eli kuolleet.
Henkisyyttä arjessa
Kirsti sivuaa jälleensyntymistä; hänellä on siitä omia muistoja. Työnantajansa hän kokee olevan muualta kuin tästä maailmasta: henkimaailmasta. Ainetta emme mukaamme saa, siksi henkiset kokemukset ovat tärkeitä.
Kirsti kertoo kulta- ja hopeahippusista elämässään, konkreettisina todisteina hengen todellisuudesta. Kokemusten kirjo välittyy kirjasta hienosti sekä myös se, miten ne voidaan tulkita. Samoin kuin meedioiden viestit ja muut terveiset kuolleelta pojalta.