Tamara Maunonen oli suomalainen selvänäkijä ja koko kansan näkijä. Hänellä oli näkijäpalsta Jaana-lehdessä ja Hymy-lehdessä. Hän vastaili ihmisten kysymyksiin myös kasvokkain, sekä kirjeitse.
Maunonen välitti myös parantavaa voimaa. Tamaran kirja sisältää teokset Kertomus elämästäni ja Kuukausi elämästäni. Se on katsaus Maunosen työhön selvänäkijänä sekä hänen henkilökohtaisiin mietteisiinsä.
Sukurasite tai auttamisen lahja
Maunonen kertoo, että hänen isoäitinsä oli kylän pidetyin nainen, jolle kerrottiin ilot ja surut. Wikmanin mammaan saattoi aina luottaa. Hänet tunnettiin myös Nummelan mammana. Paljon oli niitä, jotka saivat häneltä lohtua suruihinsa.
Mamma antoi ruokaa mustalaisille, mitä jotkut paheksuivat. — Antajan käteen Jumalakin antaa, hän oli tokaissut. Kukaan ei ole arvokkaampi toista. Tamara kertoo lapsuudestaan Helsingissä ja vaikeista vuosistaan Lapissa. Perheen (13 lasta) toimeentulo oli usein vaakalaudalla. Se näki joskus nälkääkin.
Lapista lähtö ja myöhempiä vaiheita
Hänestä tuli usean lapsen yksinhuoltaja. Tie vei Jyväskylään. Kerran ruokarahat löytyivät hautausmaalta vastauksena Tamaran rukoukseen. Tytöt pelkäsivät, että heidät nauretaan koulusta ulos, kun vaatteet olivat niin huonot.
Tamara yritti kouluttautua kevyeen työhön, kun oli sairaalloinen, mutta siihen ei tullut lupaa. Maunonen aloitti työnsä parapsykologian saralla kuin huomamatta. Ihmiset vain hakeutuivat hänen luokseen.
Jatkuva asiakasvirta ja auttajan sydän
Kirja Kuukausi elämästäni kuvaa sitä, mitä oli selvänäkijän työ. Maunonen on itsekin kirjoittanut tapahtumia ylös päiväkirjanomaisesti. Kun ihmiset kyselivät häneltä, mitä hän tekee työkseen, oli naurahtaen annettu vastaus: ”Jotainhan sitä joutilas työkseen tekee.” Sitä kun on vaikea selittää, lyhyesti.
Milloin puhelin, milloin ovikello soi. Pyydetään katsomaan kadonneita eläimiä ja tavaroita kissasta sormukseen. Pyydetään parantavaa voimaa syövän voittamiseen. Osa parani pikkuhiljaa, kun sähkövirran kaltainen voima virtasi parannettavaan joko puhelimitse tai paikan päällä.
Selvänäkö- ja parantamiskyky
Tamara Maunonen tunnettiin selvänäkö- ja parantamiskyvyistään. Hän uskoi jälleensyntymiseen, koska vaistonvaraisesti muisti elämänsä 1400-luvulta. Meediot kertoivat siitä keskenään samoin, yksityiskohtia myöten. Hän on elänyt myös Atlantiksella.
Maunosesta jälleensyntyminen oli itsestäänselvää. Tyttärenpoika oli tokaissut puhumaan opittuaan, että he ovat eläneet mummin kanssa ennenkin yhdessä. Tamara koki, että näkijänkyky kuului hänen elämäänsä kuin korvat päässä. Se oli niin luontaista.
Lopuksi
Maunonen oli uskonnollinen ihminen. Hän oli kasvanut uskonnollisessa kodissa ja uskoi Jumalaan. Rukouksella ihminen saattoi hänestä auttaa itseään tai toisia sekä suojata itsensä. Kristinuskoa hän piti rakkauden uskontona. Hänelle usko(nto) oli elämän tapa. Eikä jotain monimutkaista.
Selvänäkeminen ei merkinnyt ajatusten lukemista. Se oli aistimuksia, joka päivä. Yksinäisyys vaikutti olevan suomalaisten yleisimpiä ongelmia kaikissa ikäryhmissä. Rakkauden sotkuja oli aina vain. Uskottomuutta tuli välttää. Ratkaisuja sai, kun pyysi, rukoilikin.
Tamara Maunonen oli elinaikanaan tunnetuimpia suomalaisia selvänäkijöitä. Hän koki, että palvelemalla ihmisiä voi palvella Jumalaa. Kyse ei ollut pahoista hengistä tai niiltä kyselemisestä. Hän aisti sen minkä aisti, sekä kertoi sen eteenpäin. Kukaan ei ole kaikkitietävä, ei hänkään sitä ollut.
