Ahdistus voi vähentää omaa mielenrauhaa. Jokainen kokee ajoittain ahdistusta, mutta on eroa sillä, jääkö ahdistus päälle vai meneekö se ajan kanssa ohitse saaden erilaisia sävyjä.
Etenkin, jos elämänpiirissämme on haastavia vaiheita ja asioita, joihin emme itse juurikaan voi vaikuttaa, voimme ahdistua. Voi olla luonnollista tuntea ajoittain ahdistusta tai jopa paniikkia, mutta jatkuva ahdistuneisuus vaatii ammattiapua.
Ahdistus on tunne, joka voi jäädä päälle. Miten siitä voisi päästä eroon tai miten ahdistusta voisi vähentää? Ahdistuksen voi huomata siitä, että mieli on usein musta ja olo on epävarma. Ahdistuneisuuteen liittyy joskus fysiologisia oireita, kuten huimausta ja epätodellista oloa. Joskus siihen liittyvät myös paniikkikohtaukset.
Joissakin tapauksissa ahdistuneisuutta kannattaa alkaa purkaa virallisen terveydenhuollon piirissä. Ahdistus eroaa pelosta sen suhteen, että pelolla on jokin konkreettinen kohde, siinä missä ahdistuneisuus on yleisluontoisempaa. Ahdistunut ihminen murehtii liikaa asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa. Oman mielen sisällä asiat voivat paisua liiallisiin mittasuhteisiin. Ylianalysointi on myös mahdollista. Siksi asianmukainen keskusteluapu voi auttaa.
Pelon ja ahdistuneisuuden tunne kuuluvat siis ajoittain elämään, koska ne ovat varoittavia tunteita. Ihmisen on toki osattava välttää tietyt uhkat, mutta jatkuvat uhkakuvat omassa mielessä eivät tee hyvää ihmisen mielenterveydelle. Voimakkaasta ahdistuksesta kärsivä henkilö voi ottaa yhteyttä kriisipuhelimeen.
Ahdistusta voi joskus olla vaikea erottaa stressistä, koska molempiin voi liittyä korkea syke, huimaus, uupumus ja väsymys sekä nukkumisvaikeudet. Maailmantilanne voi toisinaan aiheuttaa ahdistusta, mikä on täysin luonnollista. On kuitenkin hyvä rajata omaa median käyttöä, jos uutiset alkavat ahdistaa liikaa. Sosiaaliset suhteet ovat erittäin tärkeitä. Samoin se, että keskustelee asioista toisten ihmisten kanssa, milloin ne asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin.
Kuvaaja Daria Kruchkova palvelusta Pexels.
Ahdistusta ei pidä yrittää tukahduttaa. Tunteet eivät ”parane” tukahduttamalla, vaan itse asiassa niiden kieltäminen ja kiertäminen voi voimistaa niitä. Ihmisellä on kuitenkin luontainen tarve paeta uhkaavia tunteita, asioita ja tilanteita. Tunteissa vellominen ei ole ratkaisu, mutta voisi ajatella, että ahdistukseen on useita syitä ja alkaa miettiä, mitä nämä syyt oikeastaan ovat. Ahdistava tunne on ikään kuin hälytys, joka pakottaa meidät kohtaamaan oman itsemme. Koska ahdistus on toisinaan täysin normaali tunne, sitä ei itsessään pidä pelästyä. Paniikista ei pidä tehdä liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Elämä on joskus rankkaa ja epäoikeudenmukaista. Sitä on joskus vaikea sietää. Itselleen armollisena oleminen on oleellista.
Joskus ahdistus syntyy siitä, että ihminen ei hyväksy itseään, elämäntilannettaan tai ajatuksiaan. Kun on armollisempi itselle, ymmärtää, että erilaiset asiat kuuluvat elämään. On OK tuntea joskus kielteisiä tunteita, kunhan niihin ei jää liiaksi kiinni. Joku on joskus sanonut, että masennuksen (tai liiallisen ahdistuneisuuden) tunnistaa siitä, ettei enää näe talouspaperin Muumi- tai muita kuvioita. Kaikki talouspaperit näyttävät samanlaisilta. Se tarkoittaa sitä, ettei näe elämässään enää värejä ja kauneutta tai auringonpaistetta. Silloin on syytä hakea helpotusta omaan olotilaan, jotta se ei pitkity.
Yksi vinkki ahdistuneisuuteen on hengittäminen. Keino tuntuu liian yksinkertaiselta ja jopa typerältä, mutta se itse asiassa toimii. Esim. tietoisuustaitoharjoituksissa on hengitysharjoituksia. Pallo suurenee ja pienenee, ja sen mukana voi hengitellä. Sovelluksiakin tähän voi löytää puhelimen sovellusvalikosta. Kyseessä voi olla esimerkiksi hengitysmediaatio.
