Pitääkö sun luopua jostain tai päästää irti henkistä polkua kulkiessasi? Kyllä! Eihän henkinen polku lopulta muuta olekaan, kuin ikuista irtipäästämistä ja itseä palvelemattomista malleista luopumista. Uusiksi menee helposti ihmissuhteet, vanha versio itsestä ja erilaiset uskomukset. Alkuun henkinen polku vetää puoleensa kuin magneetti. Koko ajan on uutta opittavaa ja jänniä uusia kokemuksia saatavilla.
Ennen kuin huomaatkaan, oletkin kulkenut jo paljon syvemmälle, mitä olit aluksi ajatellut. Kenties muutama vuosikin on päässyt vierähtämään ja olet oivaltanut monta asiaa. Sitten alkaa rytistä. Henkinen polku alkaa tuomaan pintaan itsestä asioita, joita ei ole niin kiva kohdata. Siististi kaapissa olleet luurangot alkavat tanssia pöydillä, eikä niitä voi enää sivuuttaa.
Alkaa erilainen vaihe omalla polulla. Rajun itsetutkistelun, jopa syytösten vaihe. Mitä enemmän kaivaa, sitä enemmän alkaa löytymään. Monta kipupistettä, aihetta, pelkoa nousee pintaan. Kun edellisestä pääsee eroon, niin tulee uusi kohdattava aihe. Jossain kohtaa sitä miettii, että loppuuko nämä työstettävät aiheet koskaan.
TAITEKOHTA HENKISELLÄ POLULLA
Jossain kohtaa valo voittaa varjon. Korkeampi tietoisuus voittaa mielen jupinat. Jotta voimme päästä eteenpäin omien aiheidemme kanssa, on niitä kyettävä tarkastelemaan monipuolisesti ja tultava neutraliteettiin niiden kanssa. Tätä kutsutaan hyväksymiseksi. Kun hyväksymme itsessämme olevat eri puolet ja ymmärrämme paremmin pelkojamme, alamme vapautua mielen luomasta polariteetti ajattelusta.
Olemme valon olentoja, ei meissä ole mitään ”pimeää”. Pimeyden ja valon tuominnan tekee polariteetteihin uskova mieli, joka kuvittelee jomman kumman olevan parempi. Universumin silmissä ei ole hyvää tai pahaa, on vain erilaisia ilmentymismuotoja. Joten myös meissä olevat erilaiset puolet ja aspektit eivät ole hyviä tai pahoja, ne ovat vain erilaisia puolia itsestämme.
Olemme kuitenkin yhteiskuntatasolla tottuneet kirkon uskottelemaan hyvään ja pahaan, että sokeudumme polariteettiajattelussa. Ykseyden silmissä olet täydellinen, vaikka yhteiskunnassa tuomittaisiinkin muiden toimesta vaikkapa viha, mustasukkaisuus tai epärehellisyys. Myös ne ovat täydellisiä, sillä ei ole olemassa mitään epätäydellistä.
OLET TÄYDELLINEN JA VOIT KEHITTYÄ
Täydellisyys ykseyden silmissä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettetkö voisi halutessasi kehittää itseäsi. Viedä itseäsi uusiin kohtiin, joissa tunnet enemmän vapautta olla oma itsesi. Todellinen itsesi on vapaa polariteettiajattelusta, ihmismielen kuvitelmista hyvästä ja pahasta. Tuominnan sijaan paikalla on ymmärrys. Ymmärrys ja myötätunto itseäsi sekä muita kohtaan, sillä me kaikki pyrimme tekemään parhaamme siitä kohdasta käsin, missä olemme.
Joten vaikka olisit kuinka syvällä itsetutkiskelun polulla, niin anna itsellesi krediittiä, että teet parhaasi. Ei tarvii olla täydellinen, eikä me koskaan olla perillä. Kyse on matkasta, josta on tarkoitus nauttia. Joten nautitaan kaikesta epätäydellisyydestä ja hyväksytään myös ne puolet itsestämme, jotka eivät vielä ole täydessä valossa. Todellinen vapaus on sitä, ettei tuomitse mitään.
Seuraa iloa,
Kaisa W Koskinen, Energiavalmentaja