Ystäväni tuonilmaisissa: Kokemuksia toisesta todellisuudesta kertoo ikuisesta ystävyydestä, joka ulottuu ajasta ikuisuuteen, fyysisestä maailmasta toiseen todellisuuteen, tuonilmaisiin. Se kertoo näkyvän ja näkymättömän maailman toisiinsa kietoutuvasta todellisuudesta ja ystävyyden luomasta sillasta näiden maailmojen välille.
Kirja on syntynyt yhteistyönä tuonilmaisiin siirtyneen transsimeedio ja parantaja sekä luontaisterapeutti Arja Helkiön (k. 2013) kanssa. Kirjassaan meedio Anna-Maija Usma kertoo kuolemanjälkeisistä kokemuksistaan toisessa todellisuudessa. Arja Helkiö ja Anna-Maija Usma toimivat työparina yli 20 vuotta. Usma toimi yhteismeediotilaisuuksissa piirtävänä meediona. Hänen käsiään käytettiin henkimaailman tulijoiden muotokuvien tekemiseen.
Nyt yhteystyö jatkuu nyt uudessa muodossa
Kirja Ystäväni tuonilmaisissa kertoo siis ikuisesta ystävyydestä sekä siitä yhteydestä, joka on mahdollinen tämän ja toisen maailman välillä. Ystävyys on nimenomaan se silta, joka mahdollistaa yhteydenpidon. Kuolema ei merkitse mitään. Olen vain hiljaa siirtynyt toiseen huoneeseen. Kaikki on kuten ennenkin. (Henry Scott Holland, k. 1918)
Kirja on sisällöltään lohduttava ja jännittävä sekä ajatuksia hämmentävä. Emme me kuole vaan me elämme: me palaamme kotiin. Kuolema on kotiinpaluu. Yhteyttä toiseen todellisuuteen ei kuitenkaan ole helppo luoda, koska ihminen kyseenalaistaa henkiset kokemukset, yliaistilliset havainnot, niiden koko todenperäisyyden, kerta toisensa jälkeen.
On uskallettava vastaanottaa ja antautua
Kirja Ystäväni tuonilmaisissa alkoi syntyä, kun Anna-Maija Usma antautui tietoisuutensa kautta vastaanottamaan selkeitä aistimuksia toisesta todellisuudesta. On viritettävä vastaanotin oikealle taajuudelle: silloin häiriöt vähenevät ja voi kuulla ja nähdä.
Arja kertoo, että hän luuli nukahtaneensa yöllä mutta saikin siirtyä rajan taakse tietoisena aamun kirkkaudessa. Hän tunsi itsensä terveeksi. Hänen oli helppo hengittää. Sitten hän tajusi tapahtuneen: hän oli kuollut. ”Ei elämän filminauhaa, ei tunnelia pimeydestä valoon, vain vaivaton siirtyminen uuteen ulottuvuuteen.”
Vähän toisenlainen kuvaus matkasta tuonpuoleiseen
Tässä kirjassa ei ole kyse perinteisestä ”näin valoa tunnelin päässä” -kuvauksesta, ja silti se on kahden henkisen ihmisen, transsimeedion, välistä vuorovaikutusta. Kirja onkin tästä syystä erittäin mielenkiintoinen lukuelämys. Eikö kuolema olekaan sellainen, minkälaiseksi sen miellämme kuolemanrajakokemusten takia?
On virkistävää lukea vähän erilainen kuvaus kuolemisesta ja kuolemanjälkeisestä elämästä. Kirja Ystäväni tuonilmaisissa vaatii aikaa, se nimittäin pyytää pysähtymään. Arjalle pidettiin henkimaailmassa kotiinpaluujuhlat, johon sisältyi tapaamisia ja muistoja sekä lohileipää, sauna ja järvi!