Edgar Cayce ja värien merkitykset. Cayce (lausutaan keisi) oli Yhdysvalloissa 1900-luvun alkupuolella vaikuttanut ”nukkuva” profeetta. Hän syntyi vuonna 1877 ja kuoli vuonna 1945. Hänellä oli kyky vaivuttaa itsensä transsiin, jonka aikana hänelle voitiin esittää kysymyksiä, jotka liittyivät niin terveyteen kuin elämäntehtävään (sielunvaellukseen).
Ihminen on aina miettinyt omaa tarkoitustaan maan päällä. Edgar Cayce antoi transsitilansa aikana monia mielenkiintoisia vastauksia elämän perimmäisiin kysymyksiin kuin myös kuvaili osuvasti ihmisten sairauksia ja niiden senaikaisia parhaita hoitomuotoja. Puhutaan, että hän pääsi sisälle Akaasisiin Aikakirjoihin, joissa on jokaisen sielun kohtalo.
Cayce koki, että hän oli saanut lahjansa Jumalalta. Hän oli hyvin uskonnollinen. Hän diagnosoi sairauksia transsissa. Sairastuneesta hän ei tarvinnut muuta tietoa kuin nimen ja osoitteen. Siihen aikaan ei ollut internetiä, josta olisi voinut urkkia lisätietoja. Avunpyyntöjä tuli kaikkialta Yhdysvalloista.
Transsitilaa valvoivat Caycen vaimo ja sihteeri, joka kirjasi sanotut asiat ylös. Ennakkovalmisteluja ei ollut, Cayce vaan vaipui transsiin (ns. itsehypnoosiin), josta hän ei herättyään muistanut mitään. Kaikki oli kirjoitettava paperille pikakirjoituksella. Hoito-ohjeet ja sielunmatkaa kuvaavat asiat ovat tallessa. Lukemuksista on tehty useita kirjoja.
Värejä voi soveltaa vain henkilökohtaisesti. Ne ovat osa värähtelyjen merta. Siihen kuuluu koko elämän rytmi, myös hengitys. Prisma hajottaa valoa. Valkoinen aistitaan, kun keho heijastaa kaikkia värisävyjä.
Koko läntinen maailma saa tietää
Tieto Caycesta kantautui aina Eurooppaan asti, ja lukuisat ihmiset pyysivät häneltä apua vaivoihin, joihin virallinen koululääketiede ei tiennyt hoitoa. Kyseltäessä sairauksien syitä esiin tulivat karmalliset ja reinkarnaatioon liittyvät seikat. Myös kadonneet kulttuurit (Atlantis ja Lemuria) sekä Raamattu saivat valaistusta. Caycen välittämä tieto oli usein toimivaa ja johdonmukaista.
Cayce kertoi lukemuksissaan värien merkityksistä. Kirjanen Värit ja Edgar Cayce (Roger Lewis, Bioskustannus 1994) kertoo nimensä mukaisesti siitä, mitkä ovat värien merkitykset Edgar Caycen mukaan. Värejä on käytetty historiassa moneen parantamisesta kaunistautumiseen. Värispektri voidaan jakaa kahteen pääryhmään eli aktiivisiin ja kiihottaviin väreihin (oranssi, punainen, keltainen) ja passiivisiin ja kylmiin väreihin (sininen, vihreä).
Atomirakenteen ja sähkömagneettisen värähtelyn välillä on läheinen suhde. Atomi koostuu elektronisarjoista, ja välillä jokin ydintä kiertävä elektroni irtautuu, jolloin ydin muuntuu. Jokaisen ympärillä on energiakenttä, ja muiden ihmisten energiakentät vaikuttavat jokaiseen. Väriä ei oikeasti ole, kyse on aistimuksesta. Värillä on oma aallonpituus, joka pidentyy siirryttäessä kohti punaista.
Caycen ajattelussa väri on värähtelyä ja liikettä, jolla on sekä myönteistä että kielteistä voimaa. Elämän lähde on väri, valo, ja ihmiset heijastavat omassa atomitoiminnassaan ja solurakenteessaan tätä valoa. Ihmisen värähtely muodostaa auran. Cayce toteaa eräässä lukemuksessaan, että meediot eli psyykikot saavat tietyissä psyykkisten ilmiöiden kehitysvaiheissa vaikutelmia tästä värähtelystä.
Värit ovat myös karmallisia vaikutuksia. Värejä voidaan käyttää parantamisessa. Edgar Cayce ja värien merkitykset ovat aiheita, joihin tutustuu parhaiten lukemalla artikkelin lähteenä olevaa kirjaa, jota ei voi referoida tähän kuin ylimalkaisesti. Värejä voi käyttää apuna meditaatiossa. Ne auttavat ihmistä menemään kammioonsa, omaan sisimpäänsä. Kun chakrojen värit ovat puhtaat, niiden yhteisvärähtely muodostaa sädehtivän auran.
Värien merkitykset Edgar Caycen esoteriassa
Violetti on sähkömagneettisen värähtelyn (valon) lyhin aallonpituus, joka liittyy aivolisäkkeeseen. Se liittyy kruunuchakraan, ylimpään energiakeskukseen. Ylösnousemus ja armo muuttuvat kehossa kultaiseksi viisaudeksi. Kun keskukset (chakrat) toimivat yhteistyössä, seuraa ykseys, sekä puhtaan valkoinen valo, yhteisvärähtelyn tuloksena.
Caycen värioppi on esoteerista tietoutta. Indigo liitetään siinä käpylisäkkeeseen. Se liittyy yksilöllisyyteen, yksin olemiseen. Ihminen, joka ei ole sopusoinnussa itsensä kanssa, ei osaa olla yksin. Suhde toisiin auttaa yksilöä toimimaan. Kun yksilöllisyys ja persoonallisuus ovat yhtä, indigo muuntuu puhtaaksi. Sininen liittyy kilpirauhaseen. Vaaleansininen ihminen vielä etsii elämäntehtäväänsä, tummansininen on löytänyt oman alansa, sekä syventynyt siihen. Kyseessä on spirituaalinen luonne, joka liittyy usein sosiaalisiin palvelutehtäviin ja tieteen tekemiseen sekä luostarin sisariin.
Vihreä on parantamisen väri, etenkin smaragdinvihreä. Keltainen liittyy munuaisiin, solar plexukseen ja pelkoihin. Kirkkaankeltainen on myönteinen väri, joka voi johtaa solujen uusiutumiseen sekä tunteiden tasapainoon. Elämänvoima kulkee solar plexuksen kautta. Pelkoja tulisikin työstää, jotta keho ei sairastuisi. Keltaiseen liitetään hyväntuulisuus.
Oranssi on sekin auringon väri. Se viittaa elinvoimaan sekä sosiaalisuuteen. Oranssi ihminen nauttii muiden ihmisten seurasta. Hänellä on monia kiinnostuksenkohteita. Utelias ja jännittävä elämä liittyvät oranssiin persoonaan, joka tarvitsee jatkuvasti virikkeitä. Oranssi on menestymisen väri.
Punainen on näkyvän spektrin pisin aallonpituus. Se liittyy elinvoimaan ja rauhastoimintaan sekä saattaa aiheuttaa hermostuneisuutta. Tummanpunainen viittaa tuliseen temperamenttiin. Tulipunainen viittaa liialliseen egon voimaan. Vaaleanpunainen ja koralli kuvaavat kypsymättömyyttä aikuisen aurassa. Punaiseen väriin liittyvät sukurauhaset. Punainen liittyy toimintaan, mutta ihmisellä on aina vapaa tahto: käyttääkö hän toimeliaisuuttaan maineen ja kuuluisuuden vai toisten ihmisten ja koko ihmiskunnan hyväksi.