Kun henkinen polku alkaa syventyä, rupee sykkiminen ja suorittaminen maistuun pahalta. Kenties vielä muistat hyvin ajan, jolloin täysinäinen kalenteri ja jatkuva touhuaminen tuotti mielihyvää. Mutta meidän kaikkien evoluutiossa mennessämme energeettisesti eteenpäin, vanhat toimintatavat alkavat maistua pahvilta.
Ehkä olet oivaltanut, että suorittamisen lopussa ei ole muuta kuin tyhjyyttä. Kenties se ei tuokaan egon kaipaamaa palkintoa, huomiota tai kiitosta. Sitä alkaa pikkuhiljaa kyseenalaistamaan, että haluanko jatkaa elämääni näin. Suorittamisen paineessa ja jatkuvassa kiireen tunnussa.
Mehän itse luodaan kaikki se suorittaminen ja toiminta. Vaikket kävisi töissä tai sulla ei olisi lapsia, niin on silti täysin mahdollista luoda itsellensä todella suorittava elämä. Tässä ajassa jopa ihannoidaan sitä, kun joku oikeen suorittaa huolella. Juoksee maratoneja, on työnarkomaani ja kaiken sen ohella ehtii viettään ”laatuaikaa” perheen kanssa.
TÄYDELLISEN ELÄMÄN ILLUUSIO
Tämä kaikki on pelkkää illuusiota. Suorittavat ihmiset näyttävät ulkopuolelta ja somessa ehkä täydellisiltä, mutta ne on sisältä onnettomia. Aivan kuin kuoria, jotka kiiltävät ulkoa, mutta ovat tyhjiä sisältä.
Suorittamisen pakko on yksi egoträppi. Mieli kuvittelee, että tehtyään kaiken, sillä on rauhallinen olo. Mutta kuten hyvin tiedät, mikään ei riitä mielelle. Jos se on uupuneena hetken hiljaa, niin seuraavana aamuna se taas aloittaa papatuksen seuraavista suoritettavista asioista. Egolle mikään ei riitä koskaan.
Meihin on kuitenkin rakennettu täydellinen itsensä kehittämisen järjestelmä. Kun oikeen suorittaa ja juoksee peräsuoli pitkällä vuosikausia, niin siihen tulee jossain kohtaa stoppi. Usein keho alkaa prakaan, tavalla tai toisella. Tai sitten tulee joku todella pysäyttävä kokemus, joka herättää miettimään. Mieli rikkoutuu vasta viimeisenä, sen kestävyys on uskomaton.
TOUHOTTAMISEN LOPPU
Jatkuvan touhuamisen ja sykkimisen lopettaminen on kuin vierottaisi alkoholistia pullosta. Uusi rennompi tapa olla ja yritys nauttia tyhjyydestä haastaa todella paljon. Mieli kun haluaa tuttua kaljaa, ei vettä. Joten aloita askel kerrallaan, kun olet tullut tietoiseksi sykkimisen turhuudesta ja se tuntuu pahalta.
Meihin kaikkiin on ohjelmoitu automaattinen etenemisohjelma. Sykkiminen loppuu, kun on siihen valmis. Ei yhtään aiemmin tai myöhemmin. Myös stressi ja ahdistus palvelee. Ne opettavat mitä et halua ja mitä haluat. Mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää.
Suurin osa ihmisistä hakee pikaratkaisuja ongelmiin, joka on luonnollista. Koska me halutaan voida paremmin heti, ei vuosien päästä. Mutta itsensä kehittämisessä ja henkisen kasvun polulla ei lopulta ole oikopolkuja. Kaikki aiheet ja mielen kotkotukset joutuu kattoon läpi, lopulta vapautuen niistä. Joten ole itsellesi armollinen, polkusi vie sua juuri oikeaa vauhtia täydellisten oivallusten ja kokemusten äärelle.
Seuraa iloa,
Kaisa W Koskinen, EnergiaValmentaja
Anna mielipiteesi minusta