Kirja Vaiheessa: Elämä henkisenä harjoituksena (2015, Mili Kaikkonen) ilmestyi jo jokunen vuosi sitten mutta se on edelleen ajankohtainen. Kirjoittaja on intuitiivinen näkijä ja henkisen kasvun ohjaaja sekä radiojuontaja. Mili ei yritä purkittaa henkisyyttä tai korostaa omaa erinomaisuuttaan, vaan nimenomaan varoittaa tästä kaikesta.
Koko elämä näyttäytyy henkisenä harjoituksena. Oma erinomaisuus tai harhakuvitelma omasta henkisestä kehittyneisyydestä karisee sivu sivulta. Mili paljastaa armotta henkisen tien sudenkuopat ja henkisen etsijän ilmapallomaiset ajatukset, joilla voi olla hauskannäköinen mutta lyhyt elämä huomion keskipisteenä.
Mili muistuttaa meitä kirjassaan siitä, että meidän ei tarvitse olla rakkauden apostoleja ja hyvyyttä huokuvia pyhimyksiä. Henkisinäkin ihmisinä saamme olla ihmisiä. Onpa vapauttavaa! Kuva: Pixabay
Mitä on henkisyys?
Milin mukaan henkisyys ei ole vain positiivista ajattelua ja joogaamista sekä virhemehujen juomista ja enkelikorttien katselua itselle tai toisille. Henkisyydelle ei itse asiassa ole olemassa mitään valmista mallia, eikä ihmisiä voi arvottaa henkisyyden arvoasteikolla. Sellaista ei nimittäin ole. Myös ei-henkinen ihminen voi olla mukava ja oikeamielinen. Myös henkiset ihmiset tekevät virheitä ja erehtyvät sekä ovat vähemmän mukavia.
Elämä on välillä ihanan henkistä, välillä taas keskeneräistä — vaiheessa, mistä myös kirjan nimi. Kirja Vaiheessa: Elämä henkisenä harjoituksena on rehellinen ja jalat maassa -kuvaus henkisestä elämästä ja etsinnästä Mili Kaikkosen kertomana. Milin kirjoitus saa henkisyyden näyttäytymään ajoittain jopa ei-toivottavana, koska se voi olla hyvin raadollista. Tämä kirja pitäisi lukea jo henkisen tien alussa.
Silmiä avaava kirja henkisestä etsinnästä
Mili kertoo kirjassaan siitä, kuinka hänkin, kuten moni henkinen ihminen, piti itseään vähän muita parempana. Hän ymmärsi elämästä enemmän kuin muut. Hän oli oraakkeli, näkijä ja vaikka mitä. Hän tiesi, kuinka pitää elää, syödä ja jumpata. Hän tiesi, mitä jonkun toisen piti tehdä. Tässä kohtaa hänen elämänsä alkoi kaventua, vaikka seuraajia ja kuulijoita tuli lisää kaiken aikaa. Ulkoinen suosio ei vastannut sisäistä olotilaa.
Itsekkäästä henkisyydestä versoivat myöhemmin aito myötätunto ja kyky olla läsnä, vaikka kaikkia asioita ei voisikaan ratkaista tässä ja nyt enkeleiden, tarotkorttien tai minkään muunkaan, kuten kristallipallon, avulla. Ei enää ollut tarvetta ratkaista. Aluksi merkitykselliseltä tuntunut henkinen elämä alkoikin tuntua merkityksettömältä. Tilalle tuli normaalimpi elämä naistenlehtineen ja ystävineen ilman henkisyyden glooriaa. Saikin luvan olla inhimillinen, ihminen, joka ei manifestoisikaan taivaita.
— Tajunnanvirta Blogi
Ihmisyys, arki — paras henkinen harjoitus. Kansikuva kirjasta Vaiheessa: Elämä henkisenä harjoituksena. Kuva: Viisas Elämä
