Etunimen merkitys ja historia

Etunimi kertoo ihmisestä monia asioita. Niin astrologisessa kuin numerologisessa tulkinnassa käytetään tavallisesti etu- ja sukunimeä (suvun nimeä). Etunimen painoarvoa ei tulisi vähätellä, koska identiteetillämme voi olla hyvinkin paljon tekemistä nimemme kanssa. Jotkut jopa muuttavat nimensä aikuisina, kun he katsovat, ettei kasteessa saatu nimi ikään kuin toimi heidän kohdallaan.

Ihminen antaa itsestään vaikutelman paitsi eleillään ja käytöksellään niin myös sanoillaan ja nimellään. Nimikin on sana. Jo se, miten oman nimensä sanoo ja painottaa, saattaa kertoa nimen kantajasta. Kaimaan voi olla helpompi samaistua kuin itselle vierasta etunimeä käyttävään henkilöön. Nimi voi olla myös enne. Aamuksi tai Illaksi nimetty lapsi voi olla aamu- tai iltavirkku.

Monet käytössä olevat etunimet ovat peräisin kristillisestä kulttuurista ja Raamatusta. 2000-luvun lopulla noin 40 % suomalaisen kalenterin nimistä oli kirkollista alkuperää. Yleisiä nimiä ovat kreikkalaisroomalaiset, germaaniset ja pyhimysten nimet. Lapsia on perinteisesti nimetty aihe- ja luontonimin sekä suomalaisin muinaisnimin (Kalevala).

Suomalaiset nimeävät poikia yleensä perinteisesti, kun taas tytöt saavat herkemmin tavallisuudesta poikkeavia nimiä. Sukupolvien takainen nimikierto on tätä päivää.

Nimilaki määrittelee Suomessa etunimen valintaa. Virallisista asiakirjoista kutsuma- eli puhuttelunimi yleensä alleviivataan.

Tiedätkö, mitä mielikuvia liittyy sinun nimeesi? Miten ihmiset saattavat mieltää sinut, kun he puhuttelevat sinua?

Esim. Saara on naisen etunimi, joka juontuu heprean hienoa rouvaa tai prinsessaa tarkoittavasta sanasta. Se on ollut lähes alkuperäisessä muodossaan käytössä yli 4000 vuotta. Muissa maissa yleisin muoto siitä on Sara/Sarah.